Eilen, tiistaina sitä istuttiin koululla taas aikamoinen päivä. Minä laskin oman päiväni pituudeksi about 12,5h + 2h vielä kotona!!! Aamulla menimme 8.30 ja lähdimme vasta 20.30 (puolituntinen menee jo matkaan) eli olin kotonani vasta 21:00!
Sitten istuin koneellani, koska olihan minun yritettävä kirjoittaa jotakin illan annista muistini tueksi itselleni. Ja koska en edellisenä päivänä (maanantaina) päässyt lukemaan sähköpostejani, nyt sinne pääsin, niin olihan ne katsottava läpi.

Vanhempien illassa vanhemmat toivoivat Martikkalan kylälle esim. tanssikursseja, nuorille karaokea, beachswolley(rantalentopallon harraste mahdollisuus) ...
Koska ideat olivat heillä ihan fiksuja ja edes nekin 3 vanhempaa vaivautui 6:sta paikalle, ajattelimme, että ei viitsisi jättää ideoita ihan vain ilmaankaan leijumaan. Päätimmekin, että laittaisimme nuorisoseuran puheenjohtajalle yhteenvedon, millaisiin lopputuloksiin olimme tulleet pidetyssä happeningissä. Toivoen, että ideat saisivat kannatusta myös muilta ja asiat alkaisivat mennä eteen päin.

Kyllä olin illalla väsy tai olisinkohan mennyt jo sen väsymys rajan yli, sillä minua ei oikein tuntunut ensin nukuttavan mennessäni sänkyyn. En minä kauaa ole unta pallooni yrittänyt ottaa, sillä en muista kauaa pyörineeni.. Kerran heräsin yöllä luullen, että kello soisi pian, mutta ÄSH, se mitään vielä soisi. Ei ollut likimainkaan.
Suonta meinasi vedellä yöllä. Sen muistan. Olisikohan se sen vuoksi hieman havahdutellut minua, kun meinasi aina alkaa vetämään oikaistessani jalkaa suoraksi. Oli silloin parempi vain tyrkätä se äkkiä suoraksi jotta se "tykyttävä" tunne ei pahenisi ja laukaisisi sitä suonenvetoa.

Saimme tehtyä jopa eilen loppuun sen kirkkovuosi lehtisen, jonka jaamme jollakin tapaa koululaisille. Emmekä edes tapelleet yhtään! Siitä olen ylpeä.
Meillä meni kaikki oikein hyvin. Mielestäni sekin vanhempainilta.
Siitä antaisinkin (eilisestä) suorituksesta itselleni arvosanaksi, HYVÄ) Aina on parannettavaa eikä kukaan ole koskaan täydellinen. Moni tekee virheitä. Toiset ne myöntävät -toiset taas ei sitten millään.
Olen omani myöntänyt ja siitä on hyvä lähteä eteenpäin.

Suunnittelimme tekevämme meidän näyttöäsuorittajien kesken vielä yhden ikäänkuin päätösnäytelmän koulun oppilaille, hartauden malliin. Tai että kertomus on raamatusta jonka esittäisimme neljästään lapsille. Olin innoissani siihen saakka kunnes joku näistä kanssa ihmisistä keksi että "SINÄ ARMI VOISIT OLLA SE ENKELI!"
Eikai siinä muutoin, mutta sillä on eniten muistettavia vuorosanoja! Menisihän se muistitreenistä jos ne opettelisi... mutta katsotaanhan nyt vielä. Arpaa ei ole vielä heitetty!

Tarttisi tehdä ensi lauantaiksi tapettirullallinen kaavoja paperisen lahjakassin tekemiseen työpajaan. Otin yhden tapettirullan eilen mukaani koululta, jotta niitä voisi piirrellä kotosalla siitä. Kohta puoliin niitä olisi alettava tehdä, ettei ihan yöhön mene viimeisenä iltana jos sitten vasta alkaa niitä väsäämään. heh..