Kylläpäs meni taas päivä nopeasti koululaisten kanssa! Ihan uskomattoman nopeasti. Aamusta teimme pullataikinan josta lapset saivat leipoa kukin 2 pullaa. Ruokailun jälkeen heille sitten ne tarjottiin, kermavaahdolla ja hillolla täytettynä. Voi sitä riemua kun lapset pääsivät itse leipomaan.
Sen jälkeen meillä olikin luvassa edellisenä päivänä harjoittelemamme pöytänukketeatteri esitys. En osannut jännittää sitä en sitten yhtään. Aamulla olin kyllä nähnyt opettajalla olleen videokameran ja osasin aavistella että "eikai hän mahdollisesti alkaisi sitä kuvaamaan?" Mutta kysyttyäni sitä asiaa luokkakaveriltani , hän empi opettajan kuvaavan lapsia laskiaismäessä... Toiset kaksi meidän ryhmäläistämme, jotka olivat tämän opettajan johdolla isompien parissa harjoittelemassa olivat asiasta tienneet mennessämme esitys paikalle. Kaikki, joka ikinen koululainen istui niin hiiren hiljaa ja seurasi koko esityksen. (joka muuten kesti n.8min!!!) mielestäni aika kuulostaa kovin pitkältä. Se ei todellakaan tuntunut kahdeksalta minuutilta. Kaikki oli minun osaltani ohi niin pian. Saattoi johtua siitä, ettei minulla ollut vuorosanoja laisinkaan ja se ei sen myötä minua jännittänyt kun keskityin vain liikuttelemaan kapustanukkea :)
Huomenna minun olisi vetäistävä toinen tikkunukketeatteri esitys luokkakaverini kanssa uskonnon tunnille, aiheesta tyytyväisyys. Eläimet seikkailevat siinä metsässä etsiskellen orava-herran kadottamia käpyvarastojaan... =)
Mielenkiinnolla odottelen huomista, mutta stressaavaksi en ole kokenut vielä (-kään). Pitäisiköhän siis huolestua? Voiko kaikki mennä näin helpon tuntuisesti.