Aamupäivä alkoi McDonald´s käynnillä, sillä minulla koulunkin alkaessa maanantaina vasta klo 12:30 pystyin hyvinkin jättäytymään myöhempään linja-autoon jonka vuoksi aamupäivästä pyrähdimme tyydyttämään roskaruoka himomme "mäkkärille". Artulle ostin lastenaterian ja itse söimme Antin kanssa BigMac-ateriat. Maistuvaa se olikin! Molemmat olimme pinkeinä taas.

Sattui Artun kanssa pieni vahinko minulle sitten ennen lähtöä Antin luonta. Se pikkumies kun tykkäsi niin kovin paljon, että häntä "hyppyytti ilmaan" (en irroittanut otettani!) ja toisinaan sitten kun kumarrutti häntä sylissäni taaksepäin (taivutti) hän tykkää roikkua. Noh, siinä on sitten keskellä olohuonetta ISKUNKESTÄVÄÄ lasia oleva olohuoneen pöytä.-EN SAANUT LASIA RIKOTUKSI POJAN KANSSA..mutta melkein pojan pää... Kun minä huolimattomuuttani seisotin Arttua sylissäni ja nostelin siitä ilmaan...No, sitten sain idean kallistaa hänet välillä taaksepäin (taivuttaa) ja koska hän seisoi sylissäni, en edes nähnyt, kuinka liki pöytä oli ja eipä aikaakaan kun kuului *BONGGgggggg....*
Artun pää osui siihen pöytään ;-(
Ja taisi sattua aikalailla, sillä hänestä ei lähtenyt minkäänlaista ääntä, suu meni vain myttyrään ja silmät puristuivat kiinni. Ehdin antaa Artun pahoittelujeni kera Antille, ennen kuin pieni vaimea itku alkoi Artulta... No, onneksi ei sattunut mitään vakavaa. Tästä opinkin olemaan jatkossa varovaisempi!
Kyllä siinä itseltänikin ihan myötätunnosta muutama kyynel taisi valua silmäkulmasta kun ajattelin sitä ääntä joka kumahti pöydästä Artun pää iskeytyessä siihen. Minulla oli tarkoitus taivuttaa ensin hänet taaksepäin ja sitten "ampaista" ilmaan, kuin raketti...mutta se leikki loppui sitten siihen itkuun.

Kotiini päästyä sain siivoilla ensitöikseni Antin ja Artun murustelemat piparit keittiöstä. Mutta se ei haitannut, oli kiva kun he poikkesivat täälläkin päin :) Enkä ole lainkaan murheissani Artulta rikkoutuneesta taikataikinasta tekemästäni leirimuistosta viime kesältä. (sen arvo likemmäksi 0€).

Aamulla on minulla hiustenleikkaus klo 9 =) Kivaa! Saa minulta vapaat kädet tehdä mitä haluaa, millaisen tyylin tahansa, kunhan ei leikkaa singlaten koneella niskaani. Se on ainut EHTO! Muuten antaa mennä vaan. Kunhan lyhenee! Enemmän kuin viimekerralla toisaalla parturoijalla käydessäni.

Jaahas, voisin emnnä petiin ...Alkaa silmiä painaa.. hampaat vielä pesisi. Heh, meinasin kirjoittaa että "poistaa" .Onneksi ne vielä pysyvät suussa pitelemättä, eivätkä irtoie ihan muutenkaan (vielä) itsestään.. taso alkaa laskea minun jutuissani joten se on MORO! Öitä!