Päivä on ollut yhtä hulinaa, vilinää ja huisketta. Kerhollakin oli temppurata päivä. Teimme sinne radan, jota lapset saivat kiertää. Ylivoimaisen superiksi radalla ilmeni tyhjien maitopurkkien keilaus. Sitä toivottiin yhdestä suusta jopa seuraavallekin päivälle. Ehkä emme kuitenkaan ihan niin pian anna heille samaa uudelleen, sillä se oli nyt eikä se pakosta huomenna olisi niin "kiva" juttu... Mutta pistimme sen muistiin, korvantakana sekin on!
Pojat keksivät asetella maitopurkit torniksi, eikä keilaaminen ollutkaan kivaa sillä "normaalilla" tyylillä, kuten oikeasti keilatessa keilat olisi aseteltuna. Suuri torni oli paljon mukavampi keilata nurin... Jokainen tyylillään.

Iltaäpäivästä minä huomasin oloni hieman heikoksi. Tai pääni oli vain sen tuntuinen, että olisinko kipeäksi tulossa.. Ainakin jos pääalaspäin kävin (kun nostin hernepusseja lattialta) niin se tuntui pää omituisen sekavalta.. ja humisi ja kaikkea mahdollista kuten kuumeessa ollessakin. Sinnittelin kuitenkin olla loppuun saakka. Saatoin siinä tiuskaista jollekin lapselle, jos hän ei tehnyt mielikseni, vaan teki selkeästi uhallista.
Nyt otettuani lääkettä oloni on korjaantumaan päin. Pitääkin nyt levätä, eikä alkaa riehuksimaan. En tahdo olla poissa, sillä kipeänä ei ole mukavaa.

Ja vielä perjantaina olen menossa Antin luo!
Silloin en varsinkaan voi sairastua! Tai menen hänen luokseen vaikka pääkainalossani... heh.