Tänä lauantaina oli meillä grillikauden avajaiset.
Antin vanhemmat asiaa meille ehdotti jo perjantaina ollessaan vierailulla Antin luona. Sopihan se meille, kun grillikin oli hilattu jo katokseen ja kaasupullonkin he olivat sinne ostaneet.
Kävimme lauantai aamusta rattailla kärräämässä Arttua jotta hän nukahtaisi. Kiertelimme pitkin maaseurua ja niiden karvaisten härkienkin ohitse menimme. Takaisin tullessamme pyshtyessämme taas ihastelemaan niitä makoilemassa ja syömässä, Antti otti maasta kuivaa ruohoa ja talsi aitauksen luo ojentaen ruohoa suurelle sonnille joka aitauksen vieressä oli. Se lähti tulemaan hyvin hitaasti kohti, mutta jäi kuitenkin hieman etäälle Antista yltääkseen ottaa Antin tarjoamia ruohoja sille.
Aikansa Antti seisoi siinä ja minä ja Arttu seurasimme sivummalta kuinkahan siinä mahtaisi käydä. Ottaisiko sonni Antin kädestä purtavaa vai uteliaanako se vain tuijottaisi... Tällä sonnilla roikkui 2 heinänkortta jo suupielistään. Ja pian se puuskahtikin kovaan ääneen ja silloin  Antti säikähti. Hän potkaisi jalallaan sivulle kuin Chaplin ja samassa putosi ruohotukko kädestä ja Antti säntäsi kiiruusti luoksemme. Minä räjähdin nauramaan, niin koomiselle se näytti. Kyllä se asia huvitti Anttiakin ja nauroimme yhdessä, sonnien töllistellessä meitä ihmeissään... X)

Olimme ostaneet toki itsekin kasviksia ja hedelmää grillataksemme vartaita. Mutta koska Antin vanhemmat toivat niin reilusti lihapitoista purtavaa, että jätimme ne suosiolla grillaamatta, emme edes kunnolla jaksaneet edes kaikkea  heidän tuomaansa tuhota.

Sää oli kaunis koko viikonlopun ja siksipä me kävelimmekin niin ahkerasti.
Toki minä halkojakin hakkailin hieman, etten minäkään aivan jouten siellä käyskennellyt.