Sunnuntaina kävimme aamupäivästä kävelemässä jotta Arttu uinahtaisi. Onnistuihan se viimeinkin. Ilma oli kuin morsian ja minä hikosin untuvatakki päälle. Siksipä minä heitinkin takkini Artun rattaiden kuomun päälle ja siksi olikin kotiini mennessä niska hieman kipeä tietyissä asennoissa, ilmeisesti tuuli teki sen viileydellään.

Kävin minä vielä muutaman halonkin pilkkeeksi pilkkomassa :)
Juu, ja en lyönyt kinttuuni kirveellä. Harjoitus tekee mestarin. Mutta ehkä se kopsahtaa vielä kun mainostan niin kovin, miten "hyvin" sekin on mennyt.

Kotosalle päästyäni pyykit koneeseen ja mälsä olo valtasi minut. Olin taas yksin kotonani. Oli niin hiljaista ja samalla jotenkin levoton olo.
Onneksi keskiviikkona Antti tulisi kuitenkin jo luokseni vapun viettoon. =)
Aloin miettimään, mitäs kaikkea minun olisi ostettava kaupasta valmiiksi jotta saisimme jotakin apetta pöytään vappuna laitetuksi. Listasta kertyi melkoisen pitkä, sillä minulla kun ei ollut kaapissa oikein mitään perustarpeita. Kikkea joutuisi ostamaan. Jaiks ja Kääk! No on se sen arvoista. Tässä sen nyt huomaa, miten vähän minun tulee laitettua kotosallani ruokaa jos juuri laisinkaan. Koulussa saa niin täyteen itsensä, ettei enää kotona ole tarvinnut laitella. Ja viikonloput olen ollut aina Antin luona ja olemme tehneet siellä aina itse ruokaa. :)

Siinäpä menikin sunnuntai aamu,päivä ja ilta.