Aamuni alkoi jo klo 7 kelloni soidessa. Univelka alkoi jo painaa minua niin, että se sai minut  painamaan pitkästä aikaa torkkuajatimesta. Tieto kuitenkin saapuvasta vieraasta ajoi minut ylös pukemaan. Saatuani puetuksi, olin menossa aamupalalle keittiöön  josta samalla näkisin ulos kun äitini saapuu... Vielä mitä! Minä näinkään verhon läpi ulkona häämöttävän..Onko siinä oveni edessä auto!? Menin lähemmin katsomaan ja se oli pelottavasti saman värinen kuin äitini auto. Kurkistettuani verhon takaa ulos, näky paljastui äidikseni kyykkimässä autosta jotakin. Avasin siis hänelle oven.
Taas hän oli hyvissä ajoin, etten sanoisi, kun oli puhe, että hän tulisi siinä 7:30 aikoihin.
Sainpa ainakin aamupalakseni hänen tuomaansa aamulla paistettua patonkia.

Sitten asensimme uuden näytön minulle (litteän.)

Koulussa ei ollut paikalla ja saimme työskennellä itseksemme rukoushelmet. Niistä tuli minun osaltani kirotut, sillä muutama "ärräpää" pääsi laittaessani helmiä kumilenkkiin, koska helmissä oleva reikä oli paikoin niin pieni, ettei tahtonut saada kuminarua läpi.

Tehtyämme koulun päivän pakolliset tehtävät, pääsin tekemään näyttöparini kanssa yhteistä raporttia! JA uskokaa tai älkää: SAIMME SEN TEHTYÄ!
Ei siihen mennytkään kuin muutama päivä ja 2h.. heh.
Nyt olenkin fiksannut oman henkilökohtaisen raporttini sille mallille, että voisimme jopa huomenna palauttaa koko nivaskan toimistolle arvioitavaksi.

Fiksaillessani alkoi ulkoa kuulua valtavaa kohinaa. Katsoin ulos, siellä satoi taivaan täydeltä rakeita! Maa oli valkeana rakeista. Kyllä ei käynyt kateeksi sellaiset jotka sattuivat juuri sillä hetkellä olemaan kävelemässä ulkona ilman katokseen pääsemistä. Aurinkokin paistoi!
Että  mieleeni tulikin laulu, muunneltuna hieman..." Aurinko paistaa ja rakeita sataa, taitaa tulla kesä!"...

Jees.. Jospa tämä näytön osalta alkaisi huomenna helpottaa.