Sitä se on sitten loppu viikko, itsensä ilmaisua. Tai sanotaan että kurssi kulkee nimellä "draamailmaisu". Se on meidän syventäviä opintoja ja SAAMME kehittää toisillemme 45min mittaisen tuokin joka sisältää monipuolisia harjoitteita ja lopuksi kenties rentoutus.
Mahtaa olla pitkä viikko minulla muutenkin, kun sitten lähden perjantaina sinne rakkaani luo ja alkaa työssäoppiminen. Ihanat 4viikkoa oman kullan luona taas. Siinä on harjoittelu vain sivuseikka ;)

Harmillisinta on, kun eräs meidän luokkalainen särki viimeisien pakkaskelien aikana nilkkansa kaatuen, jalka ei ole vieläkään kunnolla tervehtynyt odotusten mukaisesti. Tästä johtuen hän ei näillä näkymin valmistukaan kanssamme samaan aikaan vaan jatkaa nuorten mukana meidän valmistuttuamme. ;( Surullista. Mutta koskaan kun ei voi ennustaa tulevaa. Ei sitä ole vielä missään varmistettu ettenkö minä jatkaisi ellen saa näyttöjä läpi odottamallani tavalla. Pidetään vain peukkuja asian puolesta.
Eiköhän tästä joutaisi unille.

Oli muuten ehkä tämän kesän ensimmäinen ukonilma jonka kuulin koulussa ollessa. Jyrisi niin maan perusteellisesti, että koko liikuntasali tärisi. Vettäkin tuli kaatamalla. (- niinkuin se ei jo riittäisi tälle vuotta...)
Anttikin lähti tänään minun ollessani koulussa. Huomenna hän saa Artun jo hyvissä ajoin hoitoon itselleen sunnuntaihin saakka! Ihanaa... Saan minäkin nähdä sitä poikaa viikonloppuna =)
Mutta nyt hampaanpesulle ja unille.

"Hyvää yötä lapset, Armi silmät sulkee ja koulusta näkee monta painajais unta..."