Enää ei taida olla kuin 9 kouluaamua. Huisia!
Ja eilen oli toiseksi viimeinen kerta, ainakin sen suhteen, että ihan tietoisesti PITÄÄ/ TÄYTYY/ ON PAKKO lähteä Antin luonta tänne kämyiseen kämppään.
Kyllä sitä jo odottaa, koska se rumppaaminen loppuu.
Torstaina minulla on kampaajalle aika, jeah! Saa tämän "Matti Nykäsen" nuoruusvuosien mallin pois poikkeen!
Antilla oli parturiin aika huomenna (tiistaina). Viikonloppuna on sitten kummallakin siistit hiukset. Heh.. No etenkin sitten valmistujaispäivänä. Antti ei kyllä tule minun valmistujaisiini, mutta minä siellä olen, ja sen vuoksi syytä olla siistimmät, ettei ruuhota aivan kuin röllipeikolla. X)

Ostin JOULUTARINA-elokuvan. Lauantaina sen aamulla katselin, ja vaikka sen ikäsuositus on 3v. minun piti lopussa vänöttää hetki. Liikutti minua sen verran...

Sain näytöstäni arvioinnissani kiitettävän, 5!
En voinu uskoa sitä. Perustelut kyllä allekirjoitin, mutta se tuntui uskomattomalle kuulla niin paljon hyvää itsestään. En koe kuitenkaan, että ensimmäisenä hakeutuisin heidän kaltaisten pariin, vaikka siellä mukavaa olikin. Vertasin vain koulun ensimmäiseen näyttöön, joka oli "normaalipäiväkodissa" ja sieltä taisin saada numeroksi 2. Aika jännä juttu... Kai sitä alitajuisesti panosti vaikeimpaan sen verran, en vain tiedostanut sitä.
Olen kyllä niin kiitollinen äidillekin, eilen toi minulle 2 kappalein farkkuja! Ihan uusia ;D Wouw. Saa sitten koulunpäätöspäivänä toiset farkut laittaa.(...että olis siistimmät.)

Näytti aika vängän unen.
Mentiin Antin kanssa siinä naimisiin. Pappi kysyi ensin Antilta, tahtooko vai ei... Antti vastasi "kyllä". Sitten oli minun vuoroni mennä puhujanpönttöön, missä oli myös joku seurakunnan "avustava työntekijä". Antti oli mennyt etupenkkiin istumaan kaikkien paikalla olevien sukulaisten sekaan. Hänen vieressään oli Arttu, äitini, Heinosen täti perheineen... Pappi kysyi sitten minulta ja minun vastassani tuntui jännitystä. Sillä minun vastattuani "kyllä" tämä avustajana oleva naishenkilö kertoi minulle heti kuiskien ja mallia näyttäen, kuinka sormet tuli olla vastatessa. Minun oli aseteltava sormeni kuten valassa, ja asetettava käteni sitten vasemman reiteni taa ja vastata uudestaan, tämä häkelsi minua suuresti, sillä olin niin jännittynyt muutoinkin... pappi kysyi Antilta asiaan vielä varmistusta. Eipä Antti kuullutkaan sitä, kun Artun kanssa siinä penkissä jotakin "telmi". Yritin katseellani hänelle viestiä, että "sinun pitää vastata uudestaan!!!"
Ei minun katseeni tavoittanut Anttia. En saanut katsekontaktia. Joku alkoi nauramaan minun seistessäni puhujanpöntössä katsoen ilmeillen Anttia päin. Vatsassani kasvoi pakokauhun tuntemus ja mielessä ajatus. "Eikö Antti nyt tosissaan tahtonutkaan kanssani naimisiin... oliko tämä jokin vitsi!?" Alkoi tuntua, etten voisi olla itkemättä ja kyyneleet alkoi tulla.
Siihen loppui se uni. Suorastaan painajainen, vaikka niinkin kiva asia oli kyseessä.

Oli mukava herätä ja todeta se uneksi. En kuitenkaan ollut itkenyt unessani oikeasti. Mitähän kummaa se taas meinaa... Voi mahotonta! Nyt suihkuun...