Melkoista haipakkaa ollut koko viikonloppu...
Eilen olin messuilla ja pettymyksekseni minun leikkelemiäni tonttujen kasvoja kukaan ei juurikaan sitten käyttänyt kortteihin..(ja minkä vaivan ja työn tein niiden eteen!)
Kultani tuli juuri kun olin parkkipaikalla menossa messuille. (pitikin mennä aikaisemmin, ihan myötätunnosta sen tein) en kestänyt enää odotuksessa olla.) Mitäkö odotin? No 1.kultaani saapuvaksi luokseni 2.messujen alkamista 3.olin kuullut serkkuni menneen KYS;iin synnyttämään...ja ehkä 4.joulupukki X)

Olin kirjoittanut kullalleni ohjeet keittiön pöydälle vaikka luotinkin hänen taitoihinsa valmistaa lihapiirakka moitteettomasti. (jotenkin koin sen pakonomaiseksi...enkä tiedä miksi)

Messut meni oikein mukavasti, sain tehdyksi loppu ajasta itsellenikin 2 joulukorttia :)
Tulin kotiin joka oli aivan pimeänä...ihmetystähän se herätti...soittelin ovikelloa ja kultani tuli avaamaan.
Ensimmäisenä näin lieden päällä uunipellin...musta...onko siinä piirakkaa vaiko ei..? Sitten mieleni valkeni:
JUMANKUTTURA!Sinäkö poltit sen!? Sain vaisun hymyn kullaltani...
No voi itku, meninkin manailemaan, että:" Tietenkin kun tulen messuilta, olet nokisena pellin kanssa savuavalla talon rauniolla vastassa sanoen.-Paloi vähän muutakin kuin leivinpaperi..."
Mutta hyvää se oli, kunhan ensin otimme päältä mustan kuoren pois!

Vahinkoja sattuu ja minkäs sille mahtaa. Saat kultaseni anteeksi, pääasia on, että sinä luokseni tulit ja sain viettää kanssasi aikaa :) Kiitos ja anteeksi.

Nyt odottelen kultani lähdettyä kotiin sitten omaa äitiä ja veljeäni kylään. On tämäkin koko ajan jotakin saa odottaa! Olen ihan jännityksestä kippurassa. Olo on kuin pienenä odottaessa aattona koska joulupukki tulee... pidemmän päälle kamala tunne! Tuntuu kuin halkeaisin..
Sitten onkin pitkä viikko ennen kuin alkaa työharjoittelu kultani luona. Mutta kyllä perjantaita odottaa, kun tietää pääsevänsä taas oman rakkaansa luo...

Niin ja sekin serkkuni synnytys oli sujunut loppuun saakka sitten hyvin.
Poika oli tullut =)
Oikein paljon onnitteluja heille, Jaana ja Make!