Niin, täällä olen potenu jo sanoisinko "vieroitusoireita" aidoista nakeista. Melkein soitin Antille, että : -Toisitko kaupalta aitoja nakkeja jotta voisimme paistaa niitä uunissa... Mutta en soittanut. Illan päälle niitä alkoi mieli tehdä ja kerroin mielihalustani Antille. Aikamme hieman "harmittelimme" että en soittanut. Aloimme etsiä korvikkeeksi jotakin, leipä keijulla voideltuna EI helpottaisi sitä... Sitten pakastimesta löytyi puolikas pussillinen ranskanperunoita! Ne lykkäsin uuniin ja vesikielellä odottamaan niiden valmistumista. Kylläpä ne olikin HYVIÄ! Ja mikä parasta: huomenna niitä saa lisää + nakkeja!!! Ihanaa, olisi jo huominen... Pian se on kun malttaa yön yli nukkua. Sitten ostamaan sipsiä, nakkeja, dippikastiketta, ranskanperunoita, ketsuppia...jne.

LISÄÄN TÄMÄN TÄHÄN NYT 2.1-08:

Arttu oli ottanut ensimmäiset askeleensa Antin vanhempien luona. Pyllähtänyt istualleen, mutta noussut ylös ja jatkanut uudestaan eteenpäin! IHANAA! VIIMEINKIN. Harmillista etten ollut itse sitä todistamassa... Mutta sitäkin suuremmalla innolla odotan seuraavaa viikonloppua jolloin Arttu on täällä pe-su välisen ajan :)