Aargh! Aamulla tultuani suihkusta ikkunan ollessa avoinna, sieltä kuului 
*BoNG!!!....BiNg!!...DonG!!!*
Siellä kaikui kirkonkellot ja samassa alkoi samanlaiset omantunnon kellot hakata minun päässäni! Meidän oli tarkoitus mennä koulukaverini kanssa kirkkoon tänään koska se olisi ollut meille "pikkupakko", olimme sopineet jo treffit hänen kanssaan tälle aamuksi risreykseen 9:30, mutta... Tämä kaverini soitti minulle eilen illalla klo 21 aikaan, että
"Jos emme mekään menisi, kun ei sinne tunnu kukaan muukaan menevän..."
-Ai kun kiva! Ja minä tulin juuri sen takia tänne jo päivää aikaisemmin!!!
" Tämä on kyllä inhottavaa sinua kohtaan kun tulit ihan tätä varten paikalle, mutta minä aloin miettimään, että saa ne muutkin sen päivän vapaaksi joka tällä korvataan valmiiksi..."
- No jaa.. kello on jo noinkin paljon, EN TODENKAAN ala soittelemaan kenellekään onko todellakin niin ettei kukaan MUU MENE!
"Saathan sinä mennä jos tahdot, mutta omalta osin ajattelin että en kehtaisi mennä" kaverini sanoi.
-Juu, no YKSINKÖ MENISIN? Ehei. Sitten saa olla. Istun kotona ja teen kouluun tarkoitettuja tehtäviä.

Niinpä kirjailin jo viimeyön , ainakin 6 tekemääni haastattelua koneella ja tulostinkin ne. Vielä uupuu 1 joka on siitä minun ohjaajastani. Sitä en ole edes kirjaillut mihinkään vihkoon, mitään runkoa. Että siihen saan menemään aikaa reippaastikin. Ja jos vielä pitäisi tehdä jotain tiivistelmiä koulutuksista joissa harjoittelu aikana olimme, niin juu, aika ei riittäne mitenkään. Ne tosin ei ole se tärkein juttu nyt...
Menin nukkumaan vasta 02:35 ja heräsin jo 9:17. Ei silloinkaan kyllä unettanut, mutta silmät painoivat kummasti. Uni tuli kyllä nopsaan kun vaan keikautin itseni pitkälleni. Kauaa ei tarvinnut unta koittaa palloonsa saada. X)