Lystilauantai oli ja meni.
Tänä vuonna ollessani osallistumassa tähän tapahtumaan toista kertaa, meininki ei ollut lainkaan niin ..hmm..sanoisinko raskasta kuin ensimmäisellä kerralla.
Aamu paikanpäällä oli vielä sellainen yllätys, että vakio ohjaajia oli sairastunut 3-4 ja he eivät tulleet laisinkaan, joka tarkoitti sitten sitä, että minä ja luokkakaverini jouduimme olemaan kahden perään katsottavan lapsen kanssa. Mutta se ei ollut ongelma, vaikka ensi alkuun ehkä niin luulinkin. Kaikki meni mielestäni hyvin, ei sattunut mitään vahinkoja kenellekään eikä lapsemme ollut mitenkään kovin reihuisakaan. Päivän loputtua minun oli ihan kysyttävä luokkatoveriltani, tunsiko hän outuneensa tekemään asian eteen enemmän kuin mintä min olin tehnyt, sillä minusta kaikki tuntui menneen niin kovin nopeasti. Hän vastasi kieltävästi, jolloinka minun ei tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olisin tahattomasti luistanut asiassa jollakin lailla.

Antti ja Arttu olivat jo minua vastassa palatessani kotiini ja jatkoimme heti matkaa kohti Leppävirtaa. Vein sisälle päivän "Joutavat" kamppeet, joita en tulisi tarvitsemaan seuraavan vuorokauden aikana Antin luona ja sain samalla huomata kuinka edellis päivän sivous oli enää muisto mielesäni vain. Piparia oli murusteltu keittiön jakkaralle, lehdet oli pudoteltu toiselta jakkaralta pitkin lattiaa ja minun edelliskesän leirimuistoni Arttu oli saanut kahtia lyömällä sen pöydän reunaan :) Mutta ei se minua haitannut. Päasia oli että ei ollut loukannut itseään millään tapaa.
Muistoiksi lystilauantaista jäi minulle positiivisia ajatuksia ja päivä oli kaikin puolin hauska ja mukava.