No se kaikkihan kävi niin eilen, että Antti tuli kotiin. Poikansa nukkui autossa ja olin koko päivän miettinyt koska sen tekisin ja miten...vai tekisinkö lainkaan.. hih. Jännitti se kyllä.
Kun Antti oli tullut kotiin ja siinä olimme olleet jonkin aikaa, minun päässäni kai naksahti. Sanat vain tuli ulos suustani ja ajattelin, että nythän olisi tilaisuus "tienata" itselleen kangata, ja saisi tietää kuinka tosissaan hän kanssani on. =) ja vastaus oli ERITTÄiN TOSISSAAN. (sen sain tosin tulkita osin hänen käytöksestään.) Hiljaiseksi se miehen veti. Mutta kun aloin jahkaamaan, onko vastaus nyt KYLLÄ vai EI? niin hän itse sanoi että "eikös se hiljaisuus ole myöntymisen merkki...ja en minä ole `eitäkään´ sanonut...*hymyili päälle*.

Ja emme ole mitään päivämääriä lyöneet lukkoon. Se on vain tietona nyt ilmi. Siis YKSI IHME KERRALLAAN.
Rauhoittukaa toki, mitään kakkuja ei kennekään tarvitse alkaa väsäämään... vielä :)