Oli mukavaa syödä aamupalaa keitiössä kun kesyt "city-oravat" söivät lintulaudalla. Ne ei säiky edes naapurin sedän kähistessä kovaan ääneen omalla puolelaan etupihalla, melkein lintulautojen edessä. On ne sitten jo tottuneet liikenteeseen. Eilenkin ne kurret vain nakottivat siinä laudalla, vaikka samainen naapuri pariskunta kantoi mattotelineelle mattoa kuivumaan (ja sekin on lintulautojen alla). Ne vain popsivat siinä jyviä.(kurret siis, heh)
Tänään minä taas matkailen Kuopioon kerholta ja sieltä se minun rakkauden kohteeni Antti, saapuu hakemaan minut. Vastassa hänen luonaan odottaa Arttu, joka on ilonamme KOKO VIIKONLOPUN =) Ihanaa...

"..ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon.."
HEh, Aloin fiilistelemään lapsuuden lemppari biisilläni näin aamuun.. ja se iskee omalla tapaansa edelleenkin!(tunnustus: Olin aivan 100% varma vielä 5-vanhana, että se olen minä joka menee Neumannin kanssa naimisiin isona tyttönä...)-Täytyy sanoa, että ehkä ihan hyvä, että en ole hänen kanssaan nyt naimisissa. En olisi sitten voinut tavata Anttia.
 Oi, nyt alkaakin sitten seuraava jota olen nuorena plikkana fanittant aikalailla. Metallican: Enter Sandman \,,/

Jee, saan taas hakata pieniä klapeja kirveen kanssa viikonloppuna!!! Varasin jo Antilta siihen tekemiseen kirveen, vaikka eipä hän itse joutaisikaan kun jomman kumman olisi oltava Artun seurana. Lupasihan tuo minulle ne hommat.. Ei sitä kauaan jaksa putkeen tehdä, mutta sen aikaa, kunnes alkaa selässä taas tuntumaan. Se on hyvää selälle kun ei oikein muuta "virkaa" silläkään tunnu minulle olevan, kuin kannatella minua pystyssä :)