Näin sanoivat kerhossa pojat.
Pyysin yhtä sanojista tarkentamaan, "Millainen sinun mielestäsi on mummo?"
-Vanha , sanoi poika.
-Ruttuinen, huusi joku viersssä.
-Ruttuinen? Kysyin hieman hämilläni jos viittaus oli minuun..
-Niin, sinullahan on ruttuja, poika jatkoi.
*Ahaa.. mitäköhän ne siloittavat voiteet maksaakaan, mietin mielessäni. Jokohan sitä on todella alkanut mummoutua ulkonäöllisesti, vaikka ei ole vielä omiakaan lapsia!?*

Pyysin silti tarkentelemaan asiaa hieman lisää ja sain mitä ihmeellisimpiä vastauksia.
Mutta tällainen päivä oli tänään. Sen verran tiedolisesti rikastuin, että "minä siis olen ihan vanhan näköinen, mummo."
Eipä siinä. En minä asiasta stressiä jaksa repiä, olen liian väsynyt siihen. (tämäkin lienee 1 mummoutumisen merkki, kun ei jaksa enää tehdä jotakin tai stressata.)

Ihan tässä mielenkiinnolla odottaa huomista, kun ei ole kanssani minua ohjaava ohjaaja paikalla vaan hän on huomisen lomalla. Saapa nähdä millainen sirkus huomenna on valloillaan kerhossa. Ainakin 1 poika heti sanoi että "Saadaanko huomenna pallo?"
Me teimme sellaisen ehkä virheen, kun annoimme heille sen tietämättäni, ettei minun ohjaajani ole ollut tapana antaa sitä heille sisällä... heh... Noh, jokainen tyylillään.
Mutta kun eipä sitä voinut tietää silloin.