Tänään saimme tietää lopullisen numeron meidän iltapäiväkerhossa tehdystä näytöstä. En olisi ikimaailmassa uskonut, mutta MEIDÄN NUMEROMME NOUSI YHDELLÄ NUMEROLLA!!! JES! Saimme 3!!!! JEEE JEEE JEEE!
Olin jo niin maassa saadessani 2 näyttöpaikan ohjaajilta, että! Ihan siitä syystä, että ne numerot näytöistä tulee jäämään todistukseen.
Whooo-hou! Minua huvitti ne kirjoitetut kommentit jotka se arvioija oli kirjoitellut sivujen laitaan.. mm: kun kerroin, kuinka ohjaajista ensimmäisenä mennyt oli ylittänyt tien AJAEN sekä sen lisäksi vielä puhelin korvalla, puhuen samalla puhelimessa.. Oli sen lukenut arvioija oikein rengastanut sanat "..puhelin korvalla" ja kirjoittanut viereen "TODELLA EPÄAMMATTIMAISTA KÄYTÖSTÄ!" *ja suuri huutomerkki vieressä*

Lisäksi loppuun oli kirjoittaneet, että "Uskomme, että ette päässeet tässä näyttöpaikassa näyttämään todellista osaamistanne sillä näkee että teillä on selkeästi osaamista alalle."
Tuon lukeminen lämmitti mieltä niin paljon. Hänellä, joka sen oli lukenut, oli sydäntä nähdä meidät ikäänkuin meidän ja minun silmin näyttöpaikassa ja osasimme kirjoituksellamme luoda lukijalle sellaisen kuvan kuin millaiseksi itse sen todellisuudessa koimme. MAHTAVAA!

Tästä hyvästä ei harmittanut edes polkea sateessa kotiin. :)

Vastapainoksi sitten ikävämpi asia on se, että Antin mummo on siirretty osastolla jo omaan huoneeseensa. Hänen elintoimintonsa ovat jo niin heikot, että lähtö tulee olemaan varsin pian. Rauha hänen sielulleen, kun se aika koittaa. Antti menikin katsomaan vanhempiensa kanssa häntä. Ehkä viimeistä kertaa, hänen eläessään...