Eilisestä alkaen olo on ollut aika "vetämätön".
Illalla piristyi hetkeksi katsoessani hampaiden pesuni aikaan ikkunasta ulos. Härät olivat aidan takana ja seurailin niiden möllötystä samalla...
Pian havaitsin yhden heistä alkavan tulla lähemmäksi. Mietin siinä, että mites se noin likellä on, muu lauma oli kuitenkin siihen verraten edemmällä...
Pian se kipusikin jo rinnettä ylös ja tajusin sen olevan aidan väärällä puolella!
Huusin Antille joka oli juuri mennyt Artun kanssa ylös.
- Härkä on aidan tällä puolella!
- Ei kai? kuului Antin vastaus.
- On On!!! En kai minä valehtelisi tuollaisesta asiasta, jatkoin samalla kun katselin härän siirtyvän keittiön ikkunan alle.
Antti tuli Artun kanssa alas ja yritti soittaa härkien omistajalle, mutta siellä ei vastannut kukaan.. Siinä piristyi Arttukin katsellessaan kanssamme kuinka härkä kihnutti itseään katajaa vasten. Muu lauma kerääntyi sen vierelle (aidan toisella puolella). Selvästi siitä näki, että välillä se koitti etsiä reittiä muiden lajitovereidensa joukkoon. Aita ei vaan ollut juuri siltä kohtaa kaatunut.

Viimein Antti sai puhelimitse kiinni härkien omistajan joka olikin kuulemma jo ajatellut ettei kaikki olisi ihan kohdallaan, kun ne oli äännelleet siihen malliin. Hän saapuikin pian vaimonsa kanssa ja irrotti aidan tolpan jotta härkä pääsi omiensa joukkoon.
Omistaja kertoi, että joku häristä oli kaatanut muutaman tolpan edempänä ja ilmeisesti tämä yksi oli eksynyt siitä kohtaa aidan toiselle puolelle. Ja ilmeisimmin kulkenut aidan viertä (tietä pitkin) Antin pihaan.
Mistäs sitä tietää, kauanko se on ehtinyt siinä pihalla seikkailla ennen kuin minä satuin sen huomaamaan. heh...
Mitään se ei ollut rikkonut kuitenkaan. Hyvä niin.
Omistaja sanoi, että siinä laumassa nämä härät etsivät joukostaan selkeästi uutta johtajaa,koska edellisen laumanjohtajan hän oli vienyt teuraaksi jonkin aikaa sitten. Sen saattoi havaita sillä härät mittelivät keskenänsä mielestäni entistä enemmän.

Kävimme Varkaudessa. Olisipa ollut YÖLEE mersu tyrkyllä, mutta jostain syystä Antti mietti liian kauan ja se ehti mennä nenän alta. Se oli yksilö, mutta eipä siinä...seuraavan kerran sitten...