Nyt oli alettava minunkin viimeinkin, tekemään jonkinlaisia päätöksiä harjoittelupaikassa ja sen myötä aloitimme nukketeatteri harjoitukset. Mielestäni harjoitus meni penkin alle! Mutta ainakin niistä kuudesta lapsesta (toivoakseni) edes yksi pääsijyvälle, mitä me tekisimme.
Luoja soikoon, kun meidän oli harjoiteltava pikkukeittiönä toimivassa tilassa ja toisinaan lapset, jotka eivät juuri sillä hetkellä olleet harjoitteluvuorossa, he harhautuivat lelujen pariin joita huoneessa oli. Minä tunsin hieman vaikeaksi välillä oloni, saadakseni pidettyä langat käsissäni heidän suhteensa.

Anttikin oli tehnyt suuren päätöksen, joka häntä oli valvottanut edellisen yön miltei kokonaan. Nimittäin se uusi auto.
Käytettyhän se oli, mutta meille uusi. Entistä ehompi, jos näin voisi sanoa.
On vielä Varkaudessa mutta pian hän sieltä tulee... Ihan minua jänskittää.
Mutta olen kyllä onnellinen että saimme vaihdetuksi edes hieman turvallisempaan ja varmempaan autoon, kuin mitä edellinen oli.
Seuraavaan katsastukseen oli tiedossa jo pohjan paikkaamista joten se ei ajatuksena kiehtonut ollenkaan ja olihan se Suzuki ollut jo 2v väliaikaiseksi autoksi jo pitkään.
Aika pitkäkestoinen "väliaika". X)