Oli rentouttava viikonloppu, kerta kaikkiaan!
Meillä oli pikkuinen Arttu koko viikonlopun joten touhua riitti jo senkin puolesta.
Lauantaina kävimme saunassa ja illalla tämä pieni kaveri järjestikin sitten oman show:nsa mennessämme nukkumaan.
Ensin hän aivan itse laittoi edellisenä iltana isältään opittuun tapaan kaksi yövaloa palamaan ja kun lattia loimutti valoa, ajattelimme että nyt saisi sammuttaa kattovalon. - JA eikä mitä! Heti kun sitä yritti sammuttaa alkoi hieman teennäiseltä kuulostava itku... Siispä valo takaisin ja olimme hämmentyneitä, että mikäs se nyt!?
Antti haki pojalle vielä maitoa ja tätinsä tekemää kahvikakkua (tiikerikakkua). Poika syötti ensin säästöpossua kolikoilla ja sitten mutusteli (ja murusteli minun paikkani) kakkua ja hörppi maitoa.
Sitten taas uusi yritys sammuttaa kattovalo...- UNEKSI VAAN! parku alkoi.
- Oliskohan tämä jotakin uhmaa ja Arttu yrittäisi koetella meitä? Kysyin jo Antilta.
Hieman se siinä rupsuttelikin joten ajattelimme, että olikohan masu kipeä.
Särkyi siinä vielä maitolasikin, kun se ei mennytkään kirjahyllyn reunalle täysin "oikea oppisesti". Arttuhan säikähti, mutta ei itkemään saakka kuitenkaan.
No, kun poikaa oli nukuteltu ja riehutettu (pompittu sängyssä- tätä se kyllä jaksoi!) niin päätimme 1,5h väsyttämisen jälkeen, että itkekööt jos itkee, mutta valot sammuu NYT!
Antti nukutti pojan sylissään ja viimein se pieni kitinä lakkasi. Arttu nukahti!
Eilen Antti ajoi minut Artun kanssa kotiin saakka. Samalla hän teki Siilinjärvellä kaupat playstation II:sta.
Nyt se on onnellista miestä, kun sai 5 peliäkin mukaan ja 2 ohjainta. Ihmetteli vain kun niin halvalla sen möi, ainakin ensinäkemältä kaikki pelitkin olivat toimineet. Mitä minä konetta näin, se vaikutti hyvin siistiltä. Aivan kuin ei olisi pelattu ollenkaan. Ja muistikortinkin siihen pelikonepakettiin sai mukaan. Tämä helpottaa pelaamista, etenkin jos pääsee etenemään pelissä pitkälle, ei tarvitse aina tahkota alusta aloittaen vaan voi jatkaa siitä, mihin on jäänyt.
Keskiviikkona isä sitten tulee ja käymme viemässä minun tavaroita Antin luo. Pikkuisen jo hirvittää se torstai aamu, että mitenkä väsynyt sitä sitten onkaan... ZZzz..
Tänä aamuna heräsin kamalan kovaan vesisateeseen!
Kuulosti kuin loputtoman pitkä tavarajuna olisi vain mennyt.
Meillä oli pikkuinen Arttu koko viikonlopun joten touhua riitti jo senkin puolesta.
Lauantaina kävimme saunassa ja illalla tämä pieni kaveri järjestikin sitten oman show:nsa mennessämme nukkumaan.
Ensin hän aivan itse laittoi edellisenä iltana isältään opittuun tapaan kaksi yövaloa palamaan ja kun lattia loimutti valoa, ajattelimme että nyt saisi sammuttaa kattovalon. - JA eikä mitä! Heti kun sitä yritti sammuttaa alkoi hieman teennäiseltä kuulostava itku... Siispä valo takaisin ja olimme hämmentyneitä, että mikäs se nyt!?
Antti haki pojalle vielä maitoa ja tätinsä tekemää kahvikakkua (tiikerikakkua). Poika syötti ensin säästöpossua kolikoilla ja sitten mutusteli (ja murusteli minun paikkani) kakkua ja hörppi maitoa.
Sitten taas uusi yritys sammuttaa kattovalo...- UNEKSI VAAN! parku alkoi.
- Oliskohan tämä jotakin uhmaa ja Arttu yrittäisi koetella meitä? Kysyin jo Antilta.
Hieman se siinä rupsuttelikin joten ajattelimme, että olikohan masu kipeä.
Särkyi siinä vielä maitolasikin, kun se ei mennytkään kirjahyllyn reunalle täysin "oikea oppisesti". Arttuhan säikähti, mutta ei itkemään saakka kuitenkaan.
No, kun poikaa oli nukuteltu ja riehutettu (pompittu sängyssä- tätä se kyllä jaksoi!) niin päätimme 1,5h väsyttämisen jälkeen, että itkekööt jos itkee, mutta valot sammuu NYT!
Antti nukutti pojan sylissään ja viimein se pieni kitinä lakkasi. Arttu nukahti!
Eilen Antti ajoi minut Artun kanssa kotiin saakka. Samalla hän teki Siilinjärvellä kaupat playstation II:sta.
Nyt se on onnellista miestä, kun sai 5 peliäkin mukaan ja 2 ohjainta. Ihmetteli vain kun niin halvalla sen möi, ainakin ensinäkemältä kaikki pelitkin olivat toimineet. Mitä minä konetta näin, se vaikutti hyvin siistiltä. Aivan kuin ei olisi pelattu ollenkaan. Ja muistikortinkin siihen pelikonepakettiin sai mukaan. Tämä helpottaa pelaamista, etenkin jos pääsee etenemään pelissä pitkälle, ei tarvitse aina tahkota alusta aloittaen vaan voi jatkaa siitä, mihin on jäänyt.
Keskiviikkona isä sitten tulee ja käymme viemässä minun tavaroita Antin luo. Pikkuisen jo hirvittää se torstai aamu, että mitenkä väsynyt sitä sitten onkaan... ZZzz..
Tänä aamuna heräsin kamalan kovaan vesisateeseen!
Kuulosti kuin loputtoman pitkä tavarajuna olisi vain mennyt.
Kommentit