Se ei ole uutta, jos minulle pukkaa paniikkia. Sain vaan eilen postitse näyttötehtäväni. Sitä pohtiessa meinaa seota pää vaikka olen tuokioita suunnitellut ennenkin, mutta nämä erityislapset asettavat siinä minulle kynnyksen. (tai sitten vain ajattelen sen kovin vaikeasti, vaikeimman kautta, kuten joskus tapanani on...)

Autoon (lainassa olevaan) ei saada kytkinvaijeriakaan ennen kuin ensiviikolla! Taidetaan saada se oma auto ennemmin jo korjaamolta takaisin ennen kuin ehtii kunnostaa laina autoon kytkimen takaisin. X) Ei voi sanoa, kuin että KALLIIKSI TULI sekin lainassa oleva auto! (jarrupalat jo vaihdettu).

Kyllä on koko ajan pelko perseessä, mikä siitä seuraavaksi leviää. Veikkaisin itse starttia.Siinä se sitten on jos se nasahtaa. Ei se kauaa jaksa kulkea ilman kytkintä pelkällä starttikäynnistyksellä. Tai sitten vaihdelaatikko (joka ei sekään ole ilmainen). Antin setä oli sanonut, että jos siihen tulee isompi vika (moottori tmv. menee) sitä EI kannattaisi alkaa korjaamaan. Olosuhteiden pakosta sitä on vaan ollut pakko laittaa.

Huomenna käymme EHKÄ Kuoiossa. Antti myy sinne yhden aseistaan, joten käymme samalla siellä kaupoilla viikonloppua ja Artun saapumista silmällä pitäen. :) Lisäksi lapsilla on huomenna koulussa valokuvauspäivä. En sitten varmalla mene heidän kuvaansa!!! EN! Enhän edes kuulu heidän"vakiokalustoonsa". Ämpyilen sen jollain tapaa, ettei vaan tarvitse osallistua siihen. X]