Kerron eilisestä.
Kävimme pesemässä auton itsepalvelu autopesulassa Varkaudessa. Sen päälle mielimme syömään. Kerroin Antille, että hän saisi valita paikan, minä tarjoaisin. (Olin itsekin nälkäinen.)
Antin kanssa ajellessamme Kauppakadulla kiinalaisen Manzurian ohitse, hän alkoi miettiä, mahtaisikohan siellä saada kelpo evästä. Pihviä kenties...?
Menimme paikkaan. Ketään muita asiakkaita siellä ei ollut ja saimme vapaasti valita mihin kävisimme istumaan.
Tarjoilija toi meille heti ruokalistan, josta saimme valita mitä tilaisimme.
Minä otin Härkää ja spagettia pannulla paistettuna. Antti otti jotain muuta.
Ensin tarjoilija toi suuren kulhollisen riisiä keskelle pöytää (pyörivälle alustalle.) Antti sai tilauksensa hieman ennen minua.
Kun minun annokseni kiikutettiin minulle, se oli kieltämättä hieman ...hmmm.. epämääräisen näköinen. Anttikin kävi sitä hiljaa kummastelemaan. (heh) Hän kysyi minulta :
- Mitä nuo keltaiset luikerot siinä on?
Minä kun en oikein saanut selkoa, MITÄ "luikeroita" Antti tarkoitti hämyisässä valossa, totesin hänelle:
- Minusta tuntuu, että minä en pysty syömään tätä mikäli ne ON jotain "luikeroita"...
Antti toimi koemaistajana, ja otti annoksestani yhden sellaisen "luikeron" ja maistoi. Seurasin itse jännityksellä (myönnetään, minulla OLI ennakkoluuloja paikkaa kohtaan, ettei siellä saisi mitään OIKEAA ruokaa, vaan eritavoin valmistettuja mato/ toukka annoksia...)
Antti pyrryytti mahdollisimman huomaamattomasti "luikerosta" puraisemansa palan takaisin haarukkaan ja katsoi sitä hetken....
- Ainakin se on limaisen oloinen... mutta jatkoi hetken kuluttua sitä tutkailtuaan...
- On se spagettia!
Sitä ennen olimme ehtineet siinä Antin maistaessa vitsailla että "Joo, se tuo vasta myöhemmin sen spagetin jolloin olisi kysymys vahvistunut niistä lautasella olevista muhkeista luikeroista!
*ai kamalaa ,että minua nauratti siellä*
Palvelu oli niinkin nopeaa, että saatuamme syödyksi MILTEI kokonaan, astiat korjattiin edestämme. (Minä olin laskenut oman haarukkani jo suosiolla klo 17 kohdalle "merkiksi" lopettamisestani, mutta Antti taisi vielä syödä minun luikero läjästäni ylijäänyttä, jota en millään jaksanut.)
Siispä tulimme siihen tulokseen, että kahveli olisi pidettävä vaikka kohti taivasta niin kauan kuin vain söisimme. Ensi kerran tietäisimme senkin.
Teimme siinä istuessamme havainnon eteisessä oli lounas ilmoitus. Siellä maksaisi lounas aikaan ruokaileminen (lounaspöydästä) vain 6€ ja se sisälsi alkukeiton, pääruoan, ja juoman lisänä kahvi/ tee ja jälkiruoka!
Me saimme maistaa jotakin teetä heti, heidän korjattuaan astiat edestämme. Eteemme kiikutettiin kupposelliset keltaista teetä. Pohjalla näkyi joku teelehden murunenkin olevan. Minä kuiskuttelin Antille että:
- Mitähän hullunruohoa täällä on pohjalla...
(ja taas oli naurussa pidätteleminen!)
Eikä asiaa parantanut se, kun mieliimme tuli Vääpeli Körmystä kohtaus, jossa Sotilasherroista "Nappula" tilasi koko pöytäseurueelle ruoat ravintolassa, koska hän kertoi opiskelleensa kieliä. Siinä sitten tuotiin eräänkin suuren herran eteen linnunpesä jossa oli vielä munakin pesässä. Körmylle tuotiin jotakin elävää, ja siihen Körmy sanoikin lopussa, että "Minun ruokani ainakin menee naapuripöydän alla kohti keittiötä.."
Kiinalaisessa, jossa kävimme, oli pieni linnunhäkki, josta kuului aika ajoin aina linnun liverrys. Nooh, tulimme siihen tulokseen ettei se voinut olla oikea. Se häkki oli sijoitettukin hieman erikoiseen paikkaan. Salaattipöydän yläpuolelle. Johan siinä silloin pitäisi hygieniakin huomioida, ettei lintu roiski ulosteitaan vain salaatinkastikkeisiin jotka olivat suoraan häkin alapuolella. X)
Siitäkin revimme jo vitsiä Antin kanssa seuraavanlaisesti:
Jos joku ottaisi salaatinkastiketta ja pöydässään sitä syödessään huomaisi jonkin mustan/rusehtavan natusen, pohtisi hetken "Mikäs se tämä on?" ja pistelisi sen lopulta rusinana poskeensa. X) Vaikka kyseessä olisikin linnun ulostenappula.
No joo...
Mikronkellon "pimahdus" pisti heti hymyilyttämään, kun se jotenkin aina on hieman arveluttava ääni ravintolassa. Totesimme yhteistuumin Antin kanssa, että he lämmittäisivät pöytään tuodun riisin todennäköisimmin sillä. Sillä liha oli mureaa ja oikein maistuvaa, eikä se ollut sen oloista että se olisi mikrossa lämmitetty.
Tarttis minun alkaa hieman siivoilla pölykoiria yläkerrasta pois. Ettei Arttu saa sitten keskiviikkona pölystä mitään kohtausta. On kuitenkin sunnuntaihin saakka luonamme, keskiviikosta alkaen. =)
Oikein hyvää loppuvuotta kaikille!
Kävimme pesemässä auton itsepalvelu autopesulassa Varkaudessa. Sen päälle mielimme syömään. Kerroin Antille, että hän saisi valita paikan, minä tarjoaisin. (Olin itsekin nälkäinen.)
Antin kanssa ajellessamme Kauppakadulla kiinalaisen Manzurian ohitse, hän alkoi miettiä, mahtaisikohan siellä saada kelpo evästä. Pihviä kenties...?
Menimme paikkaan. Ketään muita asiakkaita siellä ei ollut ja saimme vapaasti valita mihin kävisimme istumaan.
Tarjoilija toi meille heti ruokalistan, josta saimme valita mitä tilaisimme.
Minä otin Härkää ja spagettia pannulla paistettuna. Antti otti jotain muuta.
Ensin tarjoilija toi suuren kulhollisen riisiä keskelle pöytää (pyörivälle alustalle.) Antti sai tilauksensa hieman ennen minua.
Kun minun annokseni kiikutettiin minulle, se oli kieltämättä hieman ...hmmm.. epämääräisen näköinen. Anttikin kävi sitä hiljaa kummastelemaan. (heh) Hän kysyi minulta :
- Mitä nuo keltaiset luikerot siinä on?
Minä kun en oikein saanut selkoa, MITÄ "luikeroita" Antti tarkoitti hämyisässä valossa, totesin hänelle:
- Minusta tuntuu, että minä en pysty syömään tätä mikäli ne ON jotain "luikeroita"...
Antti toimi koemaistajana, ja otti annoksestani yhden sellaisen "luikeron" ja maistoi. Seurasin itse jännityksellä (myönnetään, minulla OLI ennakkoluuloja paikkaa kohtaan, ettei siellä saisi mitään OIKEAA ruokaa, vaan eritavoin valmistettuja mato/ toukka annoksia...)
Antti pyrryytti mahdollisimman huomaamattomasti "luikerosta" puraisemansa palan takaisin haarukkaan ja katsoi sitä hetken....
- Ainakin se on limaisen oloinen... mutta jatkoi hetken kuluttua sitä tutkailtuaan...
- On se spagettia!
Sitä ennen olimme ehtineet siinä Antin maistaessa vitsailla että "Joo, se tuo vasta myöhemmin sen spagetin jolloin olisi kysymys vahvistunut niistä lautasella olevista muhkeista luikeroista!
*ai kamalaa ,että minua nauratti siellä*
Palvelu oli niinkin nopeaa, että saatuamme syödyksi MILTEI kokonaan, astiat korjattiin edestämme. (Minä olin laskenut oman haarukkani jo suosiolla klo 17 kohdalle "merkiksi" lopettamisestani, mutta Antti taisi vielä syödä minun luikero läjästäni ylijäänyttä, jota en millään jaksanut.)
Siispä tulimme siihen tulokseen, että kahveli olisi pidettävä vaikka kohti taivasta niin kauan kuin vain söisimme. Ensi kerran tietäisimme senkin.
Teimme siinä istuessamme havainnon eteisessä oli lounas ilmoitus. Siellä maksaisi lounas aikaan ruokaileminen (lounaspöydästä) vain 6€ ja se sisälsi alkukeiton, pääruoan, ja juoman lisänä kahvi/ tee ja jälkiruoka!
Me saimme maistaa jotakin teetä heti, heidän korjattuaan astiat edestämme. Eteemme kiikutettiin kupposelliset keltaista teetä. Pohjalla näkyi joku teelehden murunenkin olevan. Minä kuiskuttelin Antille että:
- Mitähän hullunruohoa täällä on pohjalla...
(ja taas oli naurussa pidätteleminen!)
Eikä asiaa parantanut se, kun mieliimme tuli Vääpeli Körmystä kohtaus, jossa Sotilasherroista "Nappula" tilasi koko pöytäseurueelle ruoat ravintolassa, koska hän kertoi opiskelleensa kieliä. Siinä sitten tuotiin eräänkin suuren herran eteen linnunpesä jossa oli vielä munakin pesässä. Körmylle tuotiin jotakin elävää, ja siihen Körmy sanoikin lopussa, että "Minun ruokani ainakin menee naapuripöydän alla kohti keittiötä.."
Kiinalaisessa, jossa kävimme, oli pieni linnunhäkki, josta kuului aika ajoin aina linnun liverrys. Nooh, tulimme siihen tulokseen ettei se voinut olla oikea. Se häkki oli sijoitettukin hieman erikoiseen paikkaan. Salaattipöydän yläpuolelle. Johan siinä silloin pitäisi hygieniakin huomioida, ettei lintu roiski ulosteitaan vain salaatinkastikkeisiin jotka olivat suoraan häkin alapuolella. X)
Siitäkin revimme jo vitsiä Antin kanssa seuraavanlaisesti:
Jos joku ottaisi salaatinkastiketta ja pöydässään sitä syödessään huomaisi jonkin mustan/rusehtavan natusen, pohtisi hetken "Mikäs se tämä on?" ja pistelisi sen lopulta rusinana poskeensa. X) Vaikka kyseessä olisikin linnun ulostenappula.
No joo...
Mikronkellon "pimahdus" pisti heti hymyilyttämään, kun se jotenkin aina on hieman arveluttava ääni ravintolassa. Totesimme yhteistuumin Antin kanssa, että he lämmittäisivät pöytään tuodun riisin todennäköisimmin sillä. Sillä liha oli mureaa ja oikein maistuvaa, eikä se ollut sen oloista että se olisi mikrossa lämmitetty.
Tarttis minun alkaa hieman siivoilla pölykoiria yläkerrasta pois. Ettei Arttu saa sitten keskiviikkona pölystä mitään kohtausta. On kuitenkin sunnuntaihin saakka luonamme, keskiviikosta alkaen. =)
Oikein hyvää loppuvuotta kaikille!
Kommentit