Aamulla se oli minulla herätys jo 5:15 ja menin kahvin keittoon. Edellisenä iltana olin jo sen verran tehnyt ennakkoon, että olin laittanut kaikki tarve-aineet jo keittimeen valmiiksi, ei tarvinnut kuin napsauttaa päälle. Siinä nautiskelin jotakin hätäisesti aamupalaksi ja Anttikin nousi ja tuli hänkin syömään ja kahvin juontiin.
Vaikka koko ajan tuntui että "Onhan sitä aikaa vielä, ennen kuin tarvitsee lähteä kävelemään bussin lähtöpaikkaan" niin siitä huolimatta kiire minut yllätti. Olin laittamassa vielä hiuksia (toista niistä toiselle puolelle ja kolmatta taaksepäin XD ) kun Antti sanoi että "Nyt pitäis jo lähteä ettei tarvitse juosta. No minä siinä vaihein sitten luovutin ( ja annoin kaikkien 3 hiuksen olla mikä minnekin tahtoi) ja lähdimme kävelemään kohti Seuralaa, josta oli lähtö.
Matkan varrella eräässä talossa laulettiin vielä siihen aikaan aamusta karaokea! Oli ilmeiset juhlat venahtaneet pitkäksi.
Olimme ensimmäisinä pysäkillä, mutta pian sinne alkoi saapua myös muitakin. Teimme Antin kanssa havainnon että "muutamaa henkilöä lukuunottamatta kaikki ihmiset olivat meille outoja, joita emme olleet aikaisemmin nähneet".
Ensimmäinen linjakas kaartoi ja me pääsimme mielestämme hyville paikoille, niin taakse kuin mahdollista. Toiseksi viimeisille penkeille sillä takimmaista 3penkin ryhmää istutti 1 tyttö. Kunpa vain olisimme menneet sen tytön viereen, sillä siitä koitui meille matkaksemme se pieni "häiriötekijä".
Jonkin ajan kuluttua kun kyyti alkoi olemaan täysi, tyttö lähti pois ja samassa 3 nuorta poikaa sinkaisi tulla kuin tilauksesta niille paikoille.
Matkan ajan heistä (oletettavasti) vanhin potki selkänojaani, he kaikki puhuivat huutaen toisilleen ja kaiken kruunasi vielä se kun he koittivat kaikki vuorollaansa huutaa jotakin asioitaan aivan auton etuosaan! Huh huh...
Taukoja oli menomatkalla jopa 3! Ja ensimmäisen jälkeen tullessamme takaisin, se "vanhin" juipeista oli laittanut kuulokkeensa minun istuimen päänojalle! Lisksi he hokivat koko ajan jotain "nnnnno emminä tiijä!" kunnes minä hoksasin mistä kotimaisesta kuvasta se kenties voisi olla ja sanoin Antille. Antti oli samaa mieltä asiasta että siitä sen täytyi olla.

Saavuimme Linnanmäelle n.30min aikataulusta myöhässä, mutta eipä se meitä Antin kanssa haitannut, sehän oli vain meille positiivista,ei tarvinnut olla siellä sitten niin kauaa aikaa odottelemassa toisia, koska meidän käydessämme syömässä läheisessä ravintolassa, siellä ei menisi aikaa 6-7h. Emme aikoneet syödä ihan niin pitkän kaavan kautta... (eikä rahavaratkaan olisi moiseen riittäneet.)
Kävimme ensin linnanmäellä katselemassa, millaisia vempaimia siellä oli ja josko kävisimme edes muutamassa...
Ostimme sitten liput "sateenkaareen" ja minun oli siinä huudettava Antille että:
- sulkikohan ne aikanaan minun "pääluukun" kunnolla, ettei aivot lennä kun tuntuu että pää irtoaa...*naurua päälle*
Sitten Antti katseli ihastellen pahimpia laitteita jotka menivät pääalaspäin. mm. "kieputin" ja "tulireki". Sanoin oitis että:
- NIIHIN EN LÄHDE!
- Etkö vaikka hän tarjoutuisi lipun maksamaan ?
- EN SILTIKÄÄN!
Sitten minä ehdotin maailmanpyörää... Ei lämmennyt Antti sille... Seuraavaksi katselimme "vuoristoradan" menoa ja sanoin että "No tuohon minä voisin lähteä jos et siihen maalimanpyörään kerta suostu..."
Sitten haimmekin liput vuoristorataan ja aika pienellä jonotuksella sinne pääsimmekin.
Oli aika huima, mutta loppupeleissä aika miten sen sanoisin,...nössö kun radan "hurjimmat" laskut oli takana. Siitä huolimatta minun oli joissakin paikoin huudettavba Antille - Minunlla irtoaa koko pää juurineen!!!!*nauru jälleen päälle*

Siitä lähdimme etsiskelemään ravintolaa jossa olimme aikeissa syödä. Antilla oli navigointi laite jonka avulla osasimme heti oikeaan suuntaan. Pientä hakemista se kuitenkin oli, mutta viimein minä sen hoksasin ja menimme sisään.
Sää oli aivan kamalan hiostavan kuuma. Menimme pöytään ja koska olimme (ainakin minä) miettinyt jo kotona netin kautta paikan ruokalistaa katsellen mitä söisin joten päätös oli minulle nopea.
Antti päätyi samaan valintaan hetken katseltuaan listaa.(kenelle oli ylläri nostakoon kätensä ilmaan...hehe)
Juomaksi vielä olutta ja voimme aloittaa aterioimisen ensin salaattipöydästä.

Olimme saaneet alkusalaatin syödyksi ja hetkisen hengöhdetyksi kun keittiöstä tuli vanhempi nainen kahden poronkäristys annoksen kanssa ja töksäytti:
- Teillekkö oli 2 poronkäristystä?
- Kyllä...
- *mitään "olehyviä" sanomatta iski ne eteemme ja juoksi miltei kiireellä takaisin keittiöön*

Silloin tuntui hetki , että "No jopas oli kohteliaasti tehty". Olin kuitenkin niin nälkäinen, että aloin syödä. Muusi annoksen reunoilta oli mielestäni jo aika viileää (ei siis lainkaan lämmintä!) Se pilasi sitten sen aikeen syödä hitaasti, koska ajattelin että "pakkohan tämä on syödä nopeasti jos se jäähtyisi, niin en minä mitään kylmää ruokaa tilannut ja etenkään maksaakseni siitä miltei 15€"
Olut valintani ei ollut paras mahdollinen sillä tumma olut on muutenkin "täyttävää" ja lopulta olinkin aika täysi. Ohimennen tilauksemme vastaanottanut tarjoilija kysäisi meiltä "ottaisimmeko jälkiruokaa, toisiko hän jälkiruoka listat meille?" Sanoin että en taida jaksaa enää, ja tarjoilija hyväksyi vastaukseni ja poistui "kiittäen" paikalta.
Kohta keittiön  puolelta kurkisteli se "äkäisempi" ruokamme pöytään tuonut (paiskannut) nainen ja kyseli samaa mutta huomattavasti töykeämmin:
- mites,...jokos te olette suoriutuneet?...
*meillä oli jo lautaset tyhjät*
Minä ainakin suorastaan häkellyin hänen töykeydestään ja siinä meni minulta halut juoda edes toista juomaa. Samaa mieltä oli jälleen Antti kun sanoin että "Minä en kyllä ennää tillaa mittään, minulta meni jotenkin fiilikset tätä paikkaa kohtaan.."
- Niin minultakkii... sanoi Antti.
Pyysimme laskun ja maksettuamme minä suorastaan kävelin vaikertaen koska olin niin täysi!

Hetken seisoksimme pihalla ja mietimme mihin suuntaan menisimme. Päätimme kuitenkin lähteä takaisin päin sillä olimme ohittaneet tullessamme muutaman "kuppilan" (kämyisiä sellaisia...)
Enimmäisessä poikkesimme vain sisällä. sillä se oli jotenkin kuin autio vuokratalo jossa oli niin yksinkertainen sisustuskin että! Eikä sinne oikein olisi mahtunut istumaankaan, koska kaikki (ne muutamat n.4 immeistä) olivat hajaantuneet sillä tapaa ,että olisi ollut pakko ängetä joidenkin niistä pöytäseurueeseen. Pihalla oli kyllä muutamia tuoleja, joissa ikäväksemme istui ne syöpäkääryleitä tupruttelevat, jonka vuoksi ei tullut kysymykseenkään istua siellä savussa!
Niinpä käännyimme kannoillamme ja jatkoimme matkaa.
Seuraavaan "kuppilaan" poikkesimme muutaman korttelin jälkeen. Sitä piti joku "Hoono-soomi" nuorukainen. Katselin listasta, mitä ihmettä voisi ottaa, ei ainakaan tummaa ja niin täyttävää olutta... jotakin kylmää teki mieli... Päädyin ottamaan "Marianne"-drinkin.
Tässä paikassa oli  asiakkaille luettavaksi lehtiä ja Trivial Pursuitkin pelattavaksi. Kysyin Antilta muutamia kysymyksiä lueskeltuamme ensin jonkin aikaa aikakausi lehtiä. Tämän  paikan sisustus oli paljon miellyttävämpi edelliseen verraten. Ainakin sohvat siellä oli isot ja pehmeät... Joimme vielä toisetkin ja ennen kuin aloimme suunnata takaisin Linnanmäen alueelle ihmettelemään sitä menoa siellä, käväisin wc:ssä josta löytyi senkin paikan miinus-puoli.
Mennesssäni sinne siellä ei ollut valoja, sytytin ne ja menin tarpeilleni. Kauhukseni havaitsin hetken siinä oltuani nurkasta vilistävän SAMANLAISEN "LUTIKAN" joita minun asunnossani Lapinlahdella oli myös wc:ssä! Sen ihon pinta "välkehti" sen juostessa hurjasti kaakelilaatan saumoviivoja myöten eteenpäin. HYI YÄK!!

Palasimme Linnanmäen alueelle. Antti tahtoi pelata paikan pelikoneita jotka ei olleet ihan samoja kuin kaupoissa. Hän mm. ampui haulikon näköisellä tarkkuukiväärillä esiin nousevia oliota ja teki pohjat tuloksellaan siihen ammuntapisteeseen. (olikohan 1€/20 laukausta)
Seuraavaksi hän koetti onneaan "Derbyssä". Siinä oli tarkoitus vierittää 2 palloa kohti reikiä ja se luku, mistä numerosta pallo tippui sisään siirsi taustalta sen pelipaikan hevosta luvun osittaman määrän eteenpäin. Ja kuinkas siinä sitten kävi? - Antti voitti sen kisan!
Juontaja ojensi Antille vaaleanpunaisen nallukan. Olin hurmiossa jo seuratessani Antin numerohevosen laukatessa kohti maaliviivaa, mutta melkein lähti jalat alta. kun Antti tökkäsi sen "Derbyn" minun syliini sanoen "Saat sinä sen!"
Minä nimesin sen nallen "Derbyksi" koska se oli sille hyvä nimi, ihan voittopaikan mukainen.
Sanoin minä toki Antille, että :
- josko se Arttu saisi tästä Repelle kaverin kuitenkin... Mutta kiitin kuitenkin kunniasta.
Antin alkoi mieli tehdä jotain karkkia. Kävimme sitten ostamassa kalliita "Candy Kingin" karkkeja jotka tässä paikassa tunnettiin vain nimellä "Linnanmäki"karkit...

Viimein koitti aika palata kotiin. Olikin minun jalat jo aika väsyneet ja mieli hieman maassa kaikkien rahojen mentyä silä reissulla. Onneksi olin kuitenkin sen verran "kaukoviisas" että olin jättänyt maanantaina tarvitsemani linjakas rahan kotiin. Se ei paljon mieltä lämmittänyt...
Pääsimme sisälle linjakkaaseen ensimmäisinä osittain varmaa minun ansioista kun seisoimme linjurikuskien kanssa kyytiemme edessä ja tokaisin heitä katsoen että "Me oltiin ensimmäiset jotka oli tuhlanneet näköjään jo kaikki rahansa, että joutaa kai tästä kotiin jo..."
Meidän kuskimme kysyi oitis:
- Oletteko te tuosta autosta? *ja osoitti linjakastamme*
-Siitähän me...
- No minäpäs avaan teille oven sitten..
- Ystävällistä, ajattelin.

Ai niin, meille oli sponsoroinut oma kyläkauppa yhdessä kai kylätoimikunnan kanssa limpparit. Niistä olivat sitten "tarkkoja" että tyhjä pullo oli palautettava heille takaisin, sitä ei saanut ottaa itse ja eräs muori sitä kävi kyselemässä miltei koko ajan,kierteli linjakasta ja jos näki tyhjän pullon niin pyysi saada sen..ÄRH! No. minä en saanut sitä heti alkumatkasta edes juotua kun ne jaettiin. Joten tuli hetkittäin tunne, että "Onko se pakko heti kiskoa naamaansa".
Olin saanut sen kuitenkin juotua juuri ennen saapumistamme Linnanmäelle. Kunpa en vaan olisikaan juonut, sillä kotimatkalla rahattomana kun janotti niin eipä ollut mitään juotavaa.. :(
Viimeisillä rahoilla ostin Tähtihovissa pysähtyessämme K-aupan puolelta Pirkka sipsipussin. Koska meidän teki mieli suolaista... Sen päälle maistui "iloiseen" loput kalliista irtokarkeista jotka olimme lintsiltä ostaneet.. nekin "Pahat" valinnat oli suurta herkkua.

Vettä sateli takaisin tullessa ja meidän linjakas toimi miltei koko reissun "johtoautona" (kulki ekana niistä kahdesta) Jostain syystä kuitenkin paluu matkalla meidän auto ajoi sivuun hetkeksi jotta se toinen pääsi ohitse ja sitten me lähdimme perään. Ihmeeksi auto pysähtyi jostain syystä vielä Juvalla ja minä jo Antille sanoin ettei se johtunut siitä kun hön vahingossa painoi stop-nappulaa koittaessaan sammuttaa takapenkillä istuneiden valoja, kun he (ONNEKSI) joutuivat mennä istumaan eteen. He nimittäin oli aivan "vallattomalla" päällä takaisin tullessa.
Vanhin heistä "imppasi" rexonaa. Ja suihkutti sitä tyhjäänlimsapulloon ja pullo kiersi niiden alaikäisten jannujen kesken ja jokainen vuorollaan haisteli sitä.!Minullakin maistui suussa se,puhumattakaanmitä se maistoi sen sakin "vanhimman" suusaa joka kirjaimellisesti suihkutti sitä suuhunsa. Siihen sen sakin eräs poika tuumasikin nauraen jonkin ajan kuluttua että "Sinun kieli on ihan valkoinen!"
 Ja eipä tullut pojille mieleen että jos kyydissä olisi ollut joku pahoin astmaattinen, niin eipä olis hyvää tehnyt.
Se. miksi minä en viitsinyt puuttua heidän typeryyksiinsä oli jo se aikaisemmin tapahtunuut pyyntöni "voisiko se vanhin ottaa ne kuulokkeensa pois siitä päänojaltani" kun linjakaskin jo liikkui eikä hän meinannutkaan niitä ottaa koska ei tarvinnut niitä juuri sillä hetkellä. Sain häneltä niin ivvalliseen sävyyn vastaukseksi vain  sen heidän lempihokemansa "Nnnno emmmmä tiijä". Mutta onneksi hän otti ne pois!

Ihan älyvapaita olivat. Lisäksi olin näkevinäni sen vanhimman laittavan taskuunsa kenties jonkin viinapullon (litteä jossa pitkä harmaa korkki) Vai lieneekö se ollut sitten se hänen "rexonansa".
Lisäksi hän tai joku muu siitä seurueesta suihki sitä kanssa olijoidensa päälle!
He keskustelivat muutenkin keskenään tyyliin "huudetaan-kun-muuten-eivät-etupenkissä-saakka-kuule", Ja heillä oli varsin huomattavaa että piti elvistellä teoillaan toisilleen. Kun vanhempi tuntui olevan kokenut miltei kaikessa ja nuorimmat koitti olla olevinaan ainakin kokeneet jo samaisesta asiasta sen astetta "lievemmän" version samaisesta. Huh huh...
Lisäksi he kuikki mitä lehteä Antti lukee ja komentoivat sitten sen pohjalta ja totesivat omia mielipiteitään sen Antin luvussa olevan jutun mukaan asioita.
En minä odottanutkaan, että reissu menisi (etenkään sen ollessa noin halpa) niin kovin hyvin. Matkaseuraansa ei voi valita. Valitettavasti.
Meiltä onneksi kerättiin palautetta kirjallisesti ja mainitsin siihen muutaman näistä epäkohdista. Mutta muuten kehuin matkaa ja sen järjestämistä / järjestöjiä.

Antti on Arttua hakemassa.
ja minun pikkuveli pääsee ripille tänään. Tai on hän jo varmaan tähän aikaan päässytkin. siellä nakottaa kotona nyt "herranterttuna" ja nyökyttelee ja kertoo tulevaisuuden aikeistaan koulun suhteen kaikille sitä uteleville sukulaisille jne.. Oi minä muistan sen miltei kuin neilisen päivän omista rippijuhlistani. Ja sellaisia suunnitelmia kun ei ainakaan minulla silloin vielä ollut.
Onneksi minun suvussani ei kovin montaa sellaista ole, mutta taitaa ne olla vielä elossa piinatakseen Sakua niillä kysymyksillä... hehe.. Voimia hänelle!

Vielä eräs asia Lintsin reissun meno matkasta:
Pysähdyimme Kuortissa ja siellä oli abc:n yhteydessä jokin pieni kauppakeskus tai sen huoltamon kanssa saman katon alla oli eräs aivan ihana pieni myymälä, jossa myytävänä oli mitä ihanimpia puusta tehtyjä koriste ja käyttöesineitä. Sieltä ostinkin puisen kahvilusikan. Eipä eää pitäisi varrenkaan napsahtaa poikki kuten muovisissa yleensä ajan kanssa käy!
Lopummasta matkaa pysähdyimme vielä Lahdessa "Juustoportissa". Siellä sai kuin tilauksesta ihania juustoja maistella. Toimi hyvin alkupaloina ja nälän tyydyttimenä ja vielä ilmaiseksi! hehe.. Siellä voisi kyllä käydä ostamassa joskus juustoa, jos se olisi vaan lähempänä. Sieltä olisi saanut "nirin-narin"-juustoakin (leipäjuustoa) sellaisessa puolikiekon muotoisessa styrokslaatikossa..mmm... mutta eihän kaikkia rahojaan voinut tuhlata jo menomatkalla, ja eihän se olisi lämpimässä autossa säilynytkään..
Takaisin tullessa Tähtihovissa oli jokin aivan upea korukivi myymälä. Siellä oli mitä erilaisimpia värillisiä kiviä sekä niistä tehtyjä koruja... Oi äiti kun ne olikin hienoja! Oli suolakiviä ja niistä tehtyjä lamppuja... vaikka vallan mitä! Intiaani kulttuurissa käytettyjä unisieppareita...Yms yms yms! Rahat oli ONNEKSI jo tässä vaiheessa niin finito, että ei voinut kuin katsella ihailla niitä ihanuuksia.