Antin piti töistä tullessaan hakea mattolaiturilta meidän edellisenä päivänä pesemämme matot jotka jätimme illalla kuivumaan. Soitin hänelle puoli 3 maissa muistuttaakseni häntä vielä asiasta.
Hetki puhelun jälkeen sain oikein "Kuningas" idean! Koska se mattolaituri oli aika lähellä, aloin soittamaan Antille, että "Minä tulisin kävellen niin pitkälle vastaan, kuin ehtisin ...ja että ottaisi minut sitten kyytiinsä jos hän ehtisi jo ajaa minua vastaan.." Sovimme asian ja kastelin vielä ennen lähtöä pihakukkasia ja läksin matkaan. Enpä ehtinyt naapuria pidemmälle (n.500m) kun huomasin tienlaidassa tumman varjoa muistuttavan kohdan etäämmällä... Mitäs ihmettä? ajattelin...
Härät olivat laiduntamassa viereisellä pellolla. Pysähdyin ja katsoin tarkemmin epämääräistä kohtaa auringon paisteessa... Mitä!? Eikai... No on se! Metsän reunassa liki tienlaitaa oli 1-2 härkää jotka rauhassa söivät ruohoa penkalta. Hetken mietin ja kaivoin puhelimeni taskusta ja soitin Antille.
- Sellainen "hätä" ja asia nyt, etten taidakaan päästä tulemaan sinne... tiellä on jälleen 1 tai 2 Riston härkiä...Soitatko Ristolle, minulla kun ei ole hänen numeroaan..
Antti aikoi soittaa ja minä käännyin kannoillani takaisin kotipihaan. Ei mennyt kauaa aikaa, kun Antti jo kurvaili tietä kotiin. Kastelin siinä samalla kukkia, joita en ollut vielä ehtinyt kastelemaan.. Ihmettelin hetken, miksi Antti jäi autoineen sinne paikkeille, missä ne härät seisoivat. Eikö hän päässyt autollaan ohitse vai mikä siinä maksoi?
Selvisi lopulta, että Antti oli siinä kohdassa pysähtynyt vasta soittamaan Ristolle. Joku olikin jo ehättänyt soittamaan ensin, ja pian Antin kotiin tulon jälkeen näkyikin Risto kaartavan tienpätkää. Antti sanoi, että härät oli syöneet onnessaan koivikosta puusta tuohta. Ai jai.. Koitin ohi mennessä jälkikäteen katsoa, mutta ei minusta paljoa olleet ehtineet napostaa.
Pitäneekö siis paikkansa jälleen että "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen" Tässä tapauksessa kai pitäisi puhua tuohesta ja sen valko-mustaisuudesta.

Ei edes ollut kauaa, kun olin käynyt postilaatikolla postia hakemassa. Luojan kiitos ne eivät vielä silloin olleet tulleet aidasta läpi. En pelkää niitä, mutta en lähde kokeilemaankaan miten käy.
Ja sitten muistin kuulleeni hörkien hieman epätavallisempaa mylvintää ollessani vielä sisällä. Ajattelinkin että "mikähän heille nyt oikein tuli, kun kaikki tuntui parkuvan kuorossa..." Sitä se kai oli, kun 1 tai 2 oli aidan toisella puolella... Kyllä he omistaan huolen pitää ja ilmoittavat ja kovaan ääneen. Ei pitäisi jäädä epäselväksi asia enää kenellekään kuulevalle.

Tänään vietimme Antin kanssa 2. vuosipäivää. sillä 1.tapaamisestamme tuli tänöän 2v ja 11kk
Siksi toinkin kirjeen postiinvienti matkalta Antille kimpun luonnonkukkasia jotka keräsin ojan pientareelta. Mitä lie olleet koiranputken valkeita kukintoja Mutta niin edullisia! Minö kun en muistanut (mitä ihmettelen) tätä päivää "merkkipäiväksemme"... Jatkossa kyllä tullenen muistamaan, hehe...

Kiitos Antti tästä ajasta jonka olen kanssasi saanut kulkea.