Heräsin juuri toisen kerran tälle aamua... Pientä ellotuksen tunnetta ilmassa ja siksi naukkailen 100% appelsiinimehua jääkuutioiden kera. Aikaisemmin olin hereillä Antin lähtiessä töihin, sen että wc:ssä poikkesin mutta hänen palattuaan lompakkoaan etsimään kertaalleen jo töihinsä lähdettyään, nousin itsekin sitä kaveriksi etsimään ja sen päätteeksi kun se viimeinkin löytyi, söin ruisleipää muutaman palasen, ennen kuin menin uudestaan petiin.
 Ai kauheaa kun painostuksen tunne rintakehässä tuntuu lisääntyvän ja pakottaa minut huokailemaan ja miettimään olenko huonovointinen vai en!?
En kykene kirjailemaan tällä erää enempää...
*juoksutti tähän väliin wessaan* - eikä ollenkaan turhaan!

Tarttis pestä vielä ennen pakkasten tulemista ikkunat. Saisi ne talvea varten puhtaaksi ja ei heti alku keväästä olisi niin likaiset (vaikka en jaksa uskoa että ne kovinkaan kirkkaat enää silloin on. Syys sateet pitää siitä huolen, että ruudut on valuma ja pisarankuvia täynnä.) En minä ala niitä joka sateen jälkeen ulkoapäin pyyhkimään.
Ai miten hyväolo taas onkaan! Tämä olotila on yksi maailman parhaimmista. On se jännä miten ennen puklaamista alkaa painostava tunne kehittyä samalla kun tunnet sylkesi erityksen tihenevän ennen ratkaisevia hetkiä, siitä tietää että on aika alkaa suunnistaa wc:tä kohti. :)
Onneksi laitoin jääpaloja mehuun niin se ei ollut niin "väkevää" puklia, koska se oli laimentunut jääkuutioiden sulamisesta :D

Nyt voisin hetkisen olla jälleen pitkälläni kerätäkseni voimia työpäivääni varten. Alkaa vasta 12;30..onneksi kun kerran puklituttelikin...