Kyllä se ei se kääretortun tekeminen käynytkään ihan kuten olin suunnitellut.. tai no kävi, mutta ei ilman "mutkia matkassa".
Ensinnäkin mietin siinä että mitä teen ja missä järjestyksessä (no aloin kyllä suinpäin vain tekemään).
Laitoin riisit kiehumaan ja olin nostanut kananmunatkin jo lämpimään ja kerännyt kaikki tortun teossa tarpeen tulevat ja olevat tarvikkeet mitta astoineen jo pöydällekin valmiiksi. Sitten pilkoin siinä sitä 1Kg kaalia..
Huomasin että Jaahas, meilläpäs onkin aika kökkö veitsi, kun ei tahtonut saada edes kaalia leikattua.. (palaset sinkoili lattialle ja oli muutenkin ympäri tiskipöytää...)
Sitten otin kattilan että esikeitän kaalisilppua..
Joo, huomasin pian sen olevan liian pieni siihen tarkoitukseen. Sainpahan tiskiä lisää!
Viimein otin isoimman padan ja laitoin kaalisilpun siihen ja pohjalle vettä siten että kaalit peittyi.
Takaisin kääretortun kimppuun ja aloin vatkata kananmunia ja sokeria.
Seuraavaksi mittailin kuivat aineet toiseen kulhoon ja juoksin hämmentämässä kiehuvaa riisiä...
Takaisin taas kääretortun teon pariin ja kuivat-aineet taikinan sekaan..
(siinä jossakin välissä otin uunipellinkin ja vuorasin sen leivinpaperilla, joka sekään ei sujunut ihan ongelmitta paperin repeillessä aivan väärästä kohtaa!!!)
Viimein sain kääretorttutaikinan sitä vaille valmiiksi jotta kaadoin sen leivinpaperin päälle uunipellille.

Pohja uuniin kypsymään ja sillä aikaa jauhelihaa ruskistamaan!!!
Samalla nakkelin tiskialtaaseen jo pesuaine veteen likoamaan tekemääni tiskiä...

Kyttäsin kelloa ja tein siinä sen rahkaosuuden sinne väliin.. Silloin huomasin että ostamani "Ehrmann" ei ollutkaan maitorahkaa vaan sen purkin päällä luki "Kevyt ranskankerma" 
- EI OLE TOTTA!!!
Soitto äidille että MITÄS NYT TEEN!?! Laitanko ollenkaan vai miten teen!?!!
Äiti oli kanssani samaa mieltä siitä että se täyte saattaisi jäädä löysäksi...
Siitä huolimatta laitoin sitä 1 purkillisen (200g) vatkaamani kerman joukkoon ja maustoin omenahillolla sekä kanelilla. MAHTAVAN MAKUISTA se oli siitä huolimatta, mutta todellakin--> löysähköä!
En antanut sen häiritä vaan kipitin uunista pohjan pois, ennen kuin palaisi.

Maistelin (varmuudeksi) sitä täytettä useaan kertaan samalla kun kävin maustamassa jauhelihaa ja hämmentelin kattiloissa kiehumassa olevia tuotoksia. (riisiä ja kaalia).

Katselin jo kelloa hiean "paniikissa" ehtisinkö saada edes uuniin kaalilaatikkoa ennen töihin lähtöä.
Mutta hätää ei vielä ollut.
Tiskasin odotellessa että kääretortun pohja jäähtyisi hieman jonka jälkeen räpelsin sen kääretortun väliin täytteen ja käärin sen.
Sitten nakkasin aamun ensimmäisen OIKEAKSI ruoaksi määriteltävän ruispalat leipäpalasen napaani ja jälkkäriksi hieman ylimääräiseksi jäänyttä tortun täytettä.. :)
Sen jälkeen pyyhin pöydän ja ajattelin imuroida vielä.
Samalla kun menin hakemaan imuria huomasin pyykkikoneen joka pursusi likapyykkiä.
- AI NIIN! Tuohan minun piti laittaa päälle ja pyörimään jo aikaa sitten!!!!
Samalla nappasin koneen päälle ja aloin imurointi hommat.

Sain alakerran imuroitua ja sitten ajattelin että:
- Nyt jos hetkisen huokaisisi, eikä tekisi ainakaan mitään keittiössä!!!
Siinä meni aika melko nopeasti hellan edessä seistessä ja miettiessä eri työvaiheita mitä tekisi järkevä ihminen tässä ja tässä työvaiheessa seuraavaaksi...heh..
Ei minusta olisi keittiöhommiin pidemmäksi aikaa, ainakaan ihan töihin. Sen verran se on minulle stressaavaa.

Jos se kääretorttu olisi onnistunut täytteensä puolesta, olisin vienyt sitä hieman töihinkin mukanani, mutta en sellaista rävellystä lähde sinne kyllä kuskaamaan... Hävetä vaan saisi.
Viimeksi viedessäni sitä piimäpiirakkaa paljastui siellä että se olikin keskeltä hieman raakaa!
(En ollut sitä itse kotona ennalta ottanut, joten en voinut tietää...)
Mutta hyvää se oli siitä huolimatta.. eri asia vain, mitä ne muut sisimmässään siitä sitten pitivät.
Minä nyt tykkään pullastakin jos se on keskeltä jäänyt raa´aksi :) Herkumpaa vain! =)
Jaahas, jokos se pesukone piippaa ohjelman päättymistä. Ei auta kuin mennä levittämään puhtaat pyykit narulle. Johan tässä saikin hetkisen istua. :)